Ennakkoraportit ennustivat kertakaikkisen kamalia olosuhteita. No, onneksi vastaavaa nähtiin vuonna 2014, joten ehkä tulevastakin 80k:sta voi siis selvitä, vaikka silloin 53kin jäi kesken - ja ihan kunnialla siitä selvittiinkin, mutta mitä siitä oikein jäi mieleen (käsittelyjärjestys on osittain mielivaltainen).
Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden
Valitsen nastakengän ja laitan tilavammat Altrat drop bagiin, jotta voin tarvittaessa mahduttaa lainaksi saamani neopreenisukat niihin. Olihan ennuste varpaiden vääjäämättömästä kohmettumisesta lähes varma. Ensimmäiset 27 km oli kuitenkin täysin kuivaa ja nopeaa polkua, mutta onneksi nastakengät eivät aiheuttaneet mitään ylimääräistä ohjelmaa korvia vihlovan ropinan lisäksi. Seuraavat kilometrit Juumaan saakka käytännössä sama juttu, mutta kosteampi pohja toi edes mukanaan kaivatun hiljaisuuden. Loppumatkasta, ja etenkin Valtavaaran mäkiä tarpoessa niistä kuitenkin oli todennäköisesti ihan hyötyäkin, mutta näin jälkikäteen ajatellen, olisin mielummin valinnut Altrat - mitäs en kuunnellut viisaampiani.
Raikas jokivesi
Matkanteko hidastui jonkun verran Kitkajoen vartta höntsätessä. Olisin jo epäillyt matkan joutumista, ellei joku etupuolellani olisi todennut sen olevan hidas osuus. Jostain kumman syystä en muistanut, että se olisi ollut sitä - eli huoli pois ja matka jatkuu. Olo alkoi kuitenkin jo kaivata jotain, jolloin muistin miltä Kitkajoen raikkaana virtaava vesi edellisellä kerralla maistui. Kun on useamman tunnin litkinyt selkälämmintä urheilujuomaa, niin kylmä jokivesi tuntui kyllä edelleen lähes oluen ensi puraisulta, mutta se sen sijaan sai vielä odottaa maaliin tuloa. Edelliseltä vuodelta tuttu juomapaikka tulikin sopivasti vastaan, joten ei muuta kuin rantatöyräälle, reppu selästä ja muki esiin. Edellisellä kerralla samalla paikalla oli veneretken taukoa viettämässä kymmenkunta umpijuopunutta äijää, joiden esittämät kysymykset ja kommentit toivat hauskasti lisää voimaa. Paras oli varmaan "mitäs et juokse", kun voivottelin matkan jo tuntuvan aika pitkältä. Tällä kertaa jäin paitsi moisesta kannustuksesta, joten sain nauttia lepohetkestä omassa rauhassa.
Sauvat
Reidet alkoivat pahaenteisesti kivettyä hieman ennen Juumaa. Ensin oikea, sitten molemmat. Juoksu alkoi hiljalleen vaatia päättäväisempiä otteita. Juumassa iski huoltotauon jälkeen vilu ja horkka. Äkkiä tuulitakkia päälle, jospa se lämmittäisi edes hieman ja sitten hiljakseen liikkeelle. Oli pakko aloittaa kävellen, koska reidet ehtivät jo jäähtyä. Muutaman kilometrin jälkeen ryhdyin tapailemaan väkinäistä juoksua ja samalla päätin armahtaa itseäni ottamalla sauvat käyttöön - paras päätös toistaiseksi. Sauvat antoivat tasaisellakin osuudella mukavasti tukea kapealla lumisohjopolulla horjuessa. Kytkin vielä kellon intervalliajastimen päälle ja jatkoin matkaa 2 minuuttia juosten ja saman verran kävellen. Virkkulasta alkavan osuuden alkaessa tiesinkin jo, että sauvat tulevat loppumatkalla tarpeeseen ja viimeistään Valtavaarassa niiden arvo nousisi arvaamattomaan.
Cola-pullot
Olin varannut matkalle pienen pussillisen cola-pulloja - niitä irtokarkkeja, joista ajattelin olevan hyötyä siinä vaiheessa, kun muu matkaeväs oikein tympii. Aikaisempi kokemus oli sirkusaakkosista, mutta niitä joutui ehkä jäystämään liiankin kanssa. Cola-pullojen maku ja purutuntuma tuntui ainakin etukäteen paremmalta. Ensimmäiset maistoin jossain vaiheessa, kun vaan teki mieli karkkia ja hyviähän ne olivat. Nappailin niitä tasaiseen tahtiin pitkin matkaa ja ne palvelivat kyllä tarkoitustaan aivan erinomaisesti. Joku minulle jälkikäteen sanoikin, että eihän niissä ole mitään ravinteita ... no ei niin, mutta maistuvat älyttömän hyvältä eivätkä jää suuhun pyörimään :) Niitä aion ottaa mukaan vastaisuudessakin.
Mandariini - MANDARIINI!
Ah! Jumalaista! Parasta! Kokonaan uusi kokemus ... muistan ja maistan ne ikuisesti! En usko, että mikään hedelmä olisi koskaanikinämilloinkaan niin hyvältä maistunut. Kiitos järjestäjät - Kiitos! Samalla muistin myös fyssarini neuvon, että nesteytyksen kannalta voi olla hyvä syödä syödä märkiä hedelmiä. En tiedä auttoiko mandariinit, mutta kerrankin kisa, josta selviän ilman imeytymisongelmia. Ja anteeksi takanani huoltopisteellä jonottaneet, kun en malttanut poistua mandariinivadilta ... ja kun viimein maltoin, niin muutin mieltäni saman tien ja palasin ahmimaan niitä ihanuuksia.
Ja vielä yksi juttu .... 160 km:n juoksijat ovat tosi kovia tyyppejä! Iso Arvostus ja isot Onnittelut kaikille, jotka matkaan uskalsivat edes lähteä.
Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden
Valitsen nastakengän ja laitan tilavammat Altrat drop bagiin, jotta voin tarvittaessa mahduttaa lainaksi saamani neopreenisukat niihin. Olihan ennuste varpaiden vääjäämättömästä kohmettumisesta lähes varma. Ensimmäiset 27 km oli kuitenkin täysin kuivaa ja nopeaa polkua, mutta onneksi nastakengät eivät aiheuttaneet mitään ylimääräistä ohjelmaa korvia vihlovan ropinan lisäksi. Seuraavat kilometrit Juumaan saakka käytännössä sama juttu, mutta kosteampi pohja toi edes mukanaan kaivatun hiljaisuuden. Loppumatkasta, ja etenkin Valtavaaran mäkiä tarpoessa niistä kuitenkin oli todennäköisesti ihan hyötyäkin, mutta näin jälkikäteen ajatellen, olisin mielummin valinnut Altrat - mitäs en kuunnellut viisaampiani.
Raikas jokivesi
Matkanteko hidastui jonkun verran Kitkajoen vartta höntsätessä. Olisin jo epäillyt matkan joutumista, ellei joku etupuolellani olisi todennut sen olevan hidas osuus. Jostain kumman syystä en muistanut, että se olisi ollut sitä - eli huoli pois ja matka jatkuu. Olo alkoi kuitenkin jo kaivata jotain, jolloin muistin miltä Kitkajoen raikkaana virtaava vesi edellisellä kerralla maistui. Kun on useamman tunnin litkinyt selkälämmintä urheilujuomaa, niin kylmä jokivesi tuntui kyllä edelleen lähes oluen ensi puraisulta, mutta se sen sijaan sai vielä odottaa maaliin tuloa. Edelliseltä vuodelta tuttu juomapaikka tulikin sopivasti vastaan, joten ei muuta kuin rantatöyräälle, reppu selästä ja muki esiin. Edellisellä kerralla samalla paikalla oli veneretken taukoa viettämässä kymmenkunta umpijuopunutta äijää, joiden esittämät kysymykset ja kommentit toivat hauskasti lisää voimaa. Paras oli varmaan "mitäs et juokse", kun voivottelin matkan jo tuntuvan aika pitkältä. Tällä kertaa jäin paitsi moisesta kannustuksesta, joten sain nauttia lepohetkestä omassa rauhassa.
Sauvat
Reidet alkoivat pahaenteisesti kivettyä hieman ennen Juumaa. Ensin oikea, sitten molemmat. Juoksu alkoi hiljalleen vaatia päättäväisempiä otteita. Juumassa iski huoltotauon jälkeen vilu ja horkka. Äkkiä tuulitakkia päälle, jospa se lämmittäisi edes hieman ja sitten hiljakseen liikkeelle. Oli pakko aloittaa kävellen, koska reidet ehtivät jo jäähtyä. Muutaman kilometrin jälkeen ryhdyin tapailemaan väkinäistä juoksua ja samalla päätin armahtaa itseäni ottamalla sauvat käyttöön - paras päätös toistaiseksi. Sauvat antoivat tasaisellakin osuudella mukavasti tukea kapealla lumisohjopolulla horjuessa. Kytkin vielä kellon intervalliajastimen päälle ja jatkoin matkaa 2 minuuttia juosten ja saman verran kävellen. Virkkulasta alkavan osuuden alkaessa tiesinkin jo, että sauvat tulevat loppumatkalla tarpeeseen ja viimeistään Valtavaarassa niiden arvo nousisi arvaamattomaan.
Cola-pullot
Olin varannut matkalle pienen pussillisen cola-pulloja - niitä irtokarkkeja, joista ajattelin olevan hyötyä siinä vaiheessa, kun muu matkaeväs oikein tympii. Aikaisempi kokemus oli sirkusaakkosista, mutta niitä joutui ehkä jäystämään liiankin kanssa. Cola-pullojen maku ja purutuntuma tuntui ainakin etukäteen paremmalta. Ensimmäiset maistoin jossain vaiheessa, kun vaan teki mieli karkkia ja hyviähän ne olivat. Nappailin niitä tasaiseen tahtiin pitkin matkaa ja ne palvelivat kyllä tarkoitustaan aivan erinomaisesti. Joku minulle jälkikäteen sanoikin, että eihän niissä ole mitään ravinteita ... no ei niin, mutta maistuvat älyttömän hyvältä eivätkä jää suuhun pyörimään :) Niitä aion ottaa mukaan vastaisuudessakin.
Mandariini - MANDARIINI!
Ah! Jumalaista! Parasta! Kokonaan uusi kokemus ... muistan ja maistan ne ikuisesti! En usko, että mikään hedelmä olisi koskaanikinämilloinkaan niin hyvältä maistunut. Kiitos järjestäjät - Kiitos! Samalla muistin myös fyssarini neuvon, että nesteytyksen kannalta voi olla hyvä syödä syödä märkiä hedelmiä. En tiedä auttoiko mandariinit, mutta kerrankin kisa, josta selviän ilman imeytymisongelmia. Ja anteeksi takanani huoltopisteellä jonottaneet, kun en malttanut poistua mandariinivadilta ... ja kun viimein maltoin, niin muutin mieltäni saman tien ja palasin ahmimaan niitä ihanuuksia.
Ja vielä yksi juttu .... 160 km:n juoksijat ovat tosi kovia tyyppejä! Iso Arvostus ja isot Onnittelut kaikille, jotka matkaan uskalsivat edes lähteä.
